Mikä ihmeen ideaportfolio?

Yllättävää kyllä, mutta kehitysideat ja uudet liiketoimintamahdollisuudet ovat yrityksissä huonossa jamassa. 

Ei ole yhteistä paikkaa, sovittua dokumentaatiota tahi läpinäkyvyyttä siitä, mitä yritys aikoo mahdollisesti seuraavaksi kehittää. Johtaja hei, tiedätkö sinä, mitkä ovat tällä hetkellä yrityksesi TOP3-ideat, joita voisi harkita tuotekehitysprojekteiksi?

”Onhan meillä se ideanhallintajärjestelmä, katsotaan sieltä”, huudahtaa joku. ”Ai se ideahautaamo…” virkkaa siihen joku toinen.  ”Meillä on ensi viikolla seuraava SAFe-review, siellä päätetään”, vastaa kolmas. Ehkä ongelma on systeemissä?

Ideoiden hallinta on haastavaa, koska polku on kaoottinen

Mitä ideat ovat?

”Liian vähän.” ”Liikaa.” ”Huonolaatuisia.” ”Taas tämä.” ”Edellistenkin ideoiden kehittäminen on kesken.” ”NIH!” ”En ymmärrä.”  ”Ei sovi strategiaan.” ”Onko sinulla idea – täytä lomakkeen A37 kaikki kentät.”

Ideoita syntyy koko ajan ja kaikkialla.    Valtaosa ideoista on yleensä aika pieniä ja turvallisia: uusi ominaisuus nykytuotteeseen, avainasiakkaan sivulauseessa mainitsema tarve, joku uusi teknologiajuttu, tarjouspyynnössä mainittu superliiketoimintakriittinen vaatimus. Ehkä ongelma on ideoiden laadussa?

Miten arvottaisin ideoita?

”Mikä näistä ideoista on paras?” ”Mikä tämänkin idean liiketoimintapotentiaali on?” ”Miksi meidän pitäisi valita juuri tämä?” ”Eihän näitä mitenkään voi verrata toisiinsa!”

Aivan. Varmasti. Idean. Arvon. Määrittäminen. On. Vaikeaa. Hyvin. Vaikeaa. 

Jo ratkaisun arvon määritys on vaikeaa, saati sitten idean, joka on hyhmäinen ja ratkaisu korkeintaan epämääräinen luonnos eri vaihtoehdoista. Ongelma on varmasti arvossa!

Valitsimme mielestämme parhaan idean, entä sitten?

”Ei nyt kerrota siitä kellekään tai ainakaan perustella valintaamme.”  ”Nopeasti vaan toteutus tulille, devaajilla onkin jo tyhjäkäyntiä.” ”Tämän piti olla valmis jo eilen…” ”Tuotanto on paras testi!”

Ideat itsessään ovat arvottomia – toteutus ratkaisee, mutta pelaammeko oikeaa hevosta? Miten voimme olla varmoja? Ehkä vika on palautteessa tai sen puutteessa?

Jo riittää ongelmat, löytyykö ratkaisuja?

Ideasysteemi

Mikään järjestelmä tai prosessi yksin ei ratkaise ideaportfolion hallintaa. Jotain systematiikkaa tarvitaan, mutta täsmällisten prosessien ja raskaiden järjestelmien yhteensopivuus ideoiden kanssa on vaan yksinkertaisesti – huono.

Ideoiden synnyttäminen, kehittäminen ja jalostus on ensisijaisesti kulttuurijuttu ja tiimityötä. Tarvitaan enemmän kahvipöytäkeskusteluita, tupakkia, flow:ta ja anarkiaa – vähemmän sääntöjä, lomakkeita ja ideanhallintajärjestelmiä. 

Idean kehittyminen tuotteeksi voi kestää todella kauan – matka on pitkä ja maali voi unohtua.  Onnistumiset pitää tehdä näkyviksi ja kuuluviksi, epäonnistumiset hyväksyttäviksi tai jopa juhlan aiheeksi – ainakin tänään opittiin jotain!

Idean kehittyminen tuotteeksi on enemmän peli kuin putki

Ideoiden laatu

Seuraava menestystuotteesi tai voittava palvelukonseptisi on todennäköisesti jo keksitty – jossain muualla.  Ideoita pitää tulla useista lähteistä. Tarvitaan monimuotoisuutta – ideadiversiteettiä. Idea voi olla mitä vain: ongelma, tarve, tiedonjyvä, kilpailijan liike, malli, ratkaisu (teknologia), uusi tai muualta kopioitu liiketoimintamalli. 

Hyväksy, kannusta, vaadi ja provosoi, että ideat ovat muutakin kuin nykyratkaisun inkrementaalisia parannuksia tai asiakkaiden pistemäisiä täsmävaatimuksia. Katsele ympärillesi – viisaus ei yleensä asu toimistossa. Seuraa muita toimialoja ja kopioi ylpeästi parhaat oivallukset työn lähtökohdaksi.

Idean arvon määrittäminen

Idean arvon määritys on matka, jossa on erilaisia polkuja ja tekniikoita. Ihan aluksi on tärkeää tunnistaa ne ideat, joiden arvonmääritykseen kannattaa ylipäätänsä käyttää aikaa ja rahaa. 

Osa ideoista on ”no-brainereita”, osa niistä kannattaa antaa heti tuotekehityksen priorisoitavaksi. Osa on liian epämääräisiä, tarvitaan lisää tietoa, jota voi hankkia erilaisilla tavoilla. Osaa ideoista on pakko kokeilla jotenkin fiksusti, ja oppimisen kautta alkaa arvokin hahmottua. Osa ideoista vaatii laskentatöitä, samalla paljastuu uusia tietotarpeita tai kysymyksiä, jotka pitää selvittää. Ja osa pitää vaan unohtaa, hylätä, haudata ja kompostoida odottamaan aikoja parempia.

Parhaan idean valinta on mahdotonta. Yleensä epävarmuuksia on liikaa, mutta jos valitsemme toistuvasti hyviä ideoita, niin jossain vaiheessa tärppää. Välillä valinnoissa epäonnistutaan, se on täysin varmaa – ja lohduttavaa. Epäonnistuminen on innovaatioihin sisäänrakennettu ominaisuus. Fiksumpaa ja tavoitteellisempaa on oppia nopeasti ja edullisesti – ei epäonnistua nopeasti.

Parhaat ideat ovat verkostoja

Palaute

Ideat ovat kuin malmia, mielen raaka-ainetta, ilman jalostusta ja jatkokäsittelyä käytännössä arvottomia. Ota ideoija(t) mukaan jalostukseen.  Kysy kollegoilta. Kysy asiakkailta. Huutele kaduilla. Palautteen avulla kehität sekä kulttuuria että parannat ideoiden laatua. 

Älä pelkää idean paljastumista. Kuuluisa tietokonepioneeri Howard Aiken on sanonut: ”Älä pelkää, että joku varastaa ideasi.  Jos ne ovat yhtään kelvollisia, joudut tunkemaan ne alas ihmisten kurkuista!”.

Tämä blogi on osa portfolio-sarjaa.  Muut sarjan blogit ovat: ”Portfolionhallinnan perusteet”, ”Projektiportfolion hallinta – vuosisuunnitelmasta ketterään hankkeiden hallintaan” ja “Mikä ihmeen tuoteportfolio – näillä neuvoilla rakennat menestyvän tuotesalkun “.

Seuraavissa Ideaportfolio-blogeissa etsitään konkreettisia keinoja ja tutustutaan työkaluihin, joiden avulla ideoiden käsittelyyn saadaan ryhtiä ja opitaan valitsemaan paremmin.